Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Rosalie Liisi

  

Kuvat © Vapaasti by AK

Virallinen nimi Rosalie Liisi Kutsumanimi Rosalie
VH15-093-0039 Rotu, sukupuoli torinhevonen, tamma
Väri ruunikko Syntynyt, ikä 12.11.2014, M Layouts / raitatossu.net/mayflowervuotta
Koulutustaso VaB, 70cm Säkäkorkeus 162cm
   
Maahantuoja Alegre ex om. Amoriini Omistaja VRL-14586
 
Rosalie bongattiin Loitsulaan Amoriini-nimisen tallin myynti-ilmoituksesta. Myynnissä oli muitakin torinhevosia, ja niitähän piti mennä sitten ihan katsomaan paikan päälle asti. Roteva, rauhallinen Rosalie erottui heti edukseen. Se oli ihka oikea virolainen, yhden varsan Suomessa saanut osaavakin koulutamma. Ja niin kaunis sielu! Leppoisa ja kiltti, unelmatamma. Vaikka ostopäätöstä piti vielä Loitsulan isännän mukaan “pohtia yön yli”, oli koko porukka Amoriinista lähtiessään täysin varma, että tämä tamma haettaisiin kotiin ihan lähipäivinä. Ja niin se haettiinkin, heti seuraavalla viikolla Loitsulan pihassa trailerista ulos rymisteli Rosalie Liisi.
Ennen Loitsulaan tuloaan Rosalie oli kilpaillut vaativan B:n luokissa, mutta juuri kilpailukalenterin täyttyessä sillä todettiin jännevaurio toisessa etujalassa. Siitä ei kuntoutuksen vuoksi ollut enää täysiaikaisen kisaratsun hommiin, joten se myytiin harrastehevoseksi.

Rosalie on kaikin puolin helppo tamma, kiltti ja ihana. Vaikka se joskus tuntuu olevan hieman hidas - tai ehkä hidasälyinen, on tamma silti aina mukavaa seuraa. Rauhallinen hoidettava, etsii syötävää kuivikkeen joukosta tai katselee ympärilleen tallissa. Tykkää ihmisistä ja rapsutuksista, usein jäädessään yksin alkaa hirveän kiljumisen ja hörinän. Höntin näköinen tamma on oikeastaan hurjan söpö tönöttäessään innoissaan käytävällä toppaloimi selässä. Tykkää heppakavereista, ihmiskavereista ja oikeastaan kaikesta, mikä liikkuu.

Ratsastaa Rosalie on hieman hidas, vaatii säpäkkää eteenpäinratsastusta heti alkuun. Osaa kyllä luistaa hommista, jos ratsastaja ei pyydä tammaa etenemään tarpeeksi napakasti. Hakeutuu kuitenkin rentoon muotoon melko helposti, kevyt suusta. Ohjan päähän on kuitenkin saatava hevosta, Rosalie saattaa karata liiankin kevyeksi niin, että se vain humputtelee menemään ilman minkäänlaista tuntumaa. Herättyään päiväunistaan ja ryhtyessään työntekoon oikein etevä tamma, joka suorittaa mitä pyydetään. Elastinen ja pehmeä, pyörivä laukka. Nykyään kevyemmällä käytöllä harrasteratsuna.

Hyppää myös hyvin, joskin usein hieman jännittyy esteillä. Vaatii ratsastajan tukea hypyissä, mutta etenee liikkeelle päästyään hyvin. Maastokaverina mukava, eikä sielläkään hätäile mihinkään suuntaan. Tykkää joskus päästellä laukkasuorilla lujempaakin, mutta tuttuun Rosaliemaiseen tapaansa ihan silleen hillitysti vain!

sukutaulu

 

i Jürgo trn torinhevonen, 169cm evm

ii Kaubi  rn torinhevonen, 169cm evm

ie Iivika  trn torinhevonen, 165cm evm

e Maret m torinhevonen, 161cm evm

ei Nigulas rt torinhevonen, 162cm evm

ee Priidika m torinhevonen, 156cm evm

 

Rosalien isä Jürgo oli suuri raamikas torinhevosori. Tummanruunikko, melkein musta hevonen eleli omassa kotipihassaan Viron Saarenmaalla koko elämänsä, ohikulkijoita ihastuttaen ja satunnaisesti niitä kuuluisia saariston lapsia pitkässä leveässä selässään kuljettaen. Vanhan, työpainotteisen linjan torinhevosena Jürgo toimi myös työhevosena, rauhallinen ja Peppi Pitkätossuakin vahvempi ori veti kuormaa kuin kuormaa. Siitä syntyi kaksi varsaa, yksi ori ja yksi tamma - molemmat isänsä tapaan niin rauhallisia ja kilttejä kuin vain hevonen koskaan voi olla.

Rosalien emä Maret oli hieno, hieman kevyempää torinhevossukua edustava musta tamma. Maret oli älykäs hevonen, joka oppi tuntemaan ihmiset - ja tiesi aina, keneltä saa herkkuja tai kenen selässäollessa saa vaikka vähän riehuakin. Pohjimmiltaan se oli rehti torinhevonen, ystävällinen ja monipuolinen, sekä paras emätamma joka kuunaan oli nähty. Se teki uransa pienellä ratsutallilla Virossa, jossa vietti elämänsä eläkepäivät ja lopulta päätyi haudatuksi tallin muistolehtoon. Maret sai ratsutallilla asuessaan kaksi kaunista tammavarsaa eri oreista, ne se kasvatti pitkäjänteisen ymmärtäväisesti ja lempeästi, fiksuiksi ja kilteiksi nuoriksi hevosiksi.

Jälkeläiset
1.8.2016 t. Henrika (i. Härmel) om. Breawa
 

Saavutukset


 

15.5.2018 - Virtuaalihevosten Fiilisarvostelu VFA3 pistein 59
11.5.2018 - Ratsuhevosten Laatuarvostelu First Champion prosentein 66,667% 

KRJ

05.07.2015 Rohkelikko VaB 1/40
05.07.2015 Rohkelikko VaB 1/40
03.07.2015 Rohkelikko VaB 5/40
02.07.2015 Allim's Sporthorse VaB 1/50
01.07.2015 Allim's Sporthorse VaB 5/50
28.06.2015 Rohkelikko VaB 1/40
23.06.2015 Rohkelikko VaB 6/40
21.06.2015 Rohkelikko VaB 2/40
18.05.2015 Riiviöt VaB 6/50
18.05.2015 Fiktio VaB 2/40
18.06.2015 Rohkelikko VaB 4/40
17.06.2015 Rohkelikko VaB 6/40
16.06.2015 Rohkelikko VaB 4/40
16.06.2015 Fiktio VaB 3/40
16.06.2015 Allim's Sporthorse VaB 4/30
15.06.2015 Allim's Sporthorse VaB 5/30
14.06.2015 Allim's Sporthorse VaB 5/30
14.06.2015 Fiktio VaB 2/40
 
 
 
 

HOITO-OHJEET

  • Aina suojat joka jalkaan
  • Rungotonta satulaa voi käyttää maastossa
     
  • Yli -15 astetta, päälle liila toppaloimi
  • Hikisenä musta/liila fleece
     
  • Heinät 4-3-2-5
  • Iltaisin turvotettava puuro

Varusteet Equestrian PRO ja MWS Boutique

 

Päiväkirja

27.6.2018 - Seurakisat Seppeleessä

Rosalieta nukutti jo verryttelyssä. Sitä nukutti erittäin makeasti myös ruudussa. Liekkö herännytkään koko päivän aikana kertaakaan. Ohjelmassa olivat Seppeleen seurakisat, joissa tuomarin paikalla istui Henry Sääri ja Loitsulaa edustamassa siskokolmikko Elva, Sylvi ja Maisa ratsuineen. Jostain kumman syystä Elvan hevoseksi oli siunaantunut unelias toritamma Rosalie.
“No koska pitäähän meidän saada sutkin kisaamaan! Millon muka oot viimeksi ollut, joskus joulukuussa?” oli siskot inttäneet. Pikakelaus tästä keskustelusta siihen, kun Elva on hakenut arviointipaperinsa kisakansliasta suorituksen jälkeen. Kaikki kolme lukivat kommentin nopeasti, Elva ääneen:
"Tänään tahmea ja ratsastaja sai tehdä töitä joka askeleen eteen. Kuuntelee ratsastajaa, mutta ei toteuta. Paremmin avuille ja teiden ratsastukseen tarkkuutta."
“Säären Henry! Mitä! Eikö meitä haukuttukkaan ihan lyttyyn? Oota, pitää tutkia tämä uudestaan” Elva repi huumoria kommentista ja syynäsi paperia vielä hetken.
“Okei okei, prosentteja ei ropissut ihan hirveästi, tuomarilla ei ollut ihan älyttömästi mitään kivaa sanottavaa, eikä me kyllä päästy sijoille laisinkaan. No, enköhän mä ole nyt ansainnut kahvin ja pullan! Ja Maisa, juokse Rosalielle jotain apetta ja juominkia. Nytten! Ostan siulle vaikka pullan sitten.”

(Tuomarin kommentti © Anne)

7.5.2018 - Rosalie terapiahevosten klinikalla Orange Woodissa

Tumma torinhevostamma tönötti paikoillaan sille niin kovin tyypillisen, hillityn innostuneen näköisenä. Oltiin Orange Woodin maneesilla valmistautumassa terapiahevosten klinikkaan, jossa Rosalielle haviteltiin Pet Friend tai Therapy Friend-sertifikaattia. Leppoisa ja niin kovin kiltti tamma sopisi koko sen omistajaperheen mielestä terapiahommiin kuin voisilmä puuroon. Niinpä Valo, hevosensa rinnalla pikkupojalta näyttävä Rosalien omistaja ja isosiskonsa Sylvi olivat lähteneet tamman kanssa klinikalle kokeilemaan, miten homma käytännössä toimii.

Ensimmäisessä osiossa hevosta talutettiin, pysäytettiin ja peruuteltiin, ja sitä kävivät silittelemässä sille vieraat ihmiset. Luonnoltaan kovin miellyttämisenhaluinen tamma kulki siivosti ja keskittyi selvästi satasella siihen, mitä teki. Käveli, peruutti ja lähti sitten taas liikkeelle, aivosolut raksuttaen. Vieraiden, säpäkkään tahtiin liikkuvien ihmisten kosketellessa tamman kaulaa, sen jalkoja ja korvia oli Rosalie ensin vähän jännityksen vallassa, mutta pysyi silti hienosti paikoillaan. Se tuntui palvelualttiilta ja ehkä ylpeältäkin siitä, mitä teki ja miten hienosti kaikesta suoriutui, että kehuja ja herkkuja ropisi testin jälkeen vaikka millä mitalla.

Rosalie kuitenkin tiedettiin jännittäjäksi, sellaiseksi tammaksi jota hämmentää ja joskus pelottaakin uudet esineet - sellaiset kuten kentän reunalle tökätty talikko tai uuteen paikkaan ilmestynyt penkki. Sen sietokyky ei ole maksimaalinen, vaikka se kiltti ja rauhallinen hevonen muuten onkin. Kovat äänet saivat sen kuitenkin vain hieman hermostuneeksi, se ei liikkunut äkkinäisesti eikä säikähtänyt sen suuremmin, nosti vain päätään ja muljautti silmiään. Juoksevat lapset, muut hevoset sekä eläimet lähinnä vain kiinnostivat seurallista tammaa, se katseli uusia kavereita kaula kaarella ja korvat hörössä. Ratsastushommat olivat Rosalien lemppariosio, se sai liikkua hitaasti, omaan supertasaiseen tyyliinsä. Tamma sai kehuja lupsakasta käytöksestään, se ei välittänyt vaikka joku vähän kiskoikin ohjista, pysähtyi vain rauhallisesti ja huokasi.

Niin huokaisivat kaikki muutkin pitkän päivän päätteeksi, kun Rosalien maksimaalinen rauhallisuus ja motivaatio ihmisen miellyttämiseen oli taaskin todettu. Ehkä sille avautuisi vielä hieno ura ennen eläkepäiviä terapiahevosen hommissa, ken tietää!

1.4.2018 - Valo ja Rosalie kisamatkalla

“Mene mene! Ei voi olla nuin kauhiaa!” kailotti Sysse Ojanne pikkuveljensä hevoselle Rosalielle. Iso torinhevostamma kolisteli trailerin sillalla kuljetussuojat toisiaan vasten kahisten.
“Taluta kunnolla se, suoraan sieltä äläkä kiemurtele.”
“Tuu ite yrittämään eläkä valita! Meillä on kohta kiire, ollaan puoli tuntia jäljessä aikataulusta.” Valo tiuskaisi siskolleen samalla roikkuen riimunnarussa. Rosalie puhisi ja steppaili, muutoin niin rauhallinen tamma oli aina kuljetuskopin nähdessään suunniltaan.
“Maisa!! Älä siinä pällistele, tuoppa Orion, laitetaan se ensin koppiin. Josko Rosalie menis sen perässä.” käskytti Sylvi pikkusiskoaan, joka kurkki tallin ovelta pihamaalla tapahtuvaa hevosenlastausnäytelmää suu virneessä. Pian musta shettis olikin jo pyöräytelty trailerin kyytiin, Maisa oli taikonut sen sinne alta aikayksikön. Orion nyhti heinäverkon läpi itselleen välipalaa, ja katseli kummissaan itseään kaksi kertaa suuremman kavioeläimen järjestämää showta. Ei sitä haitannut traileriin meno saatika sillä matkustaminen, kunhan tarjolla oli riittävästi heinää.

Neljäkymmentäviisi minuuttia kestäneen taiston jälkeen Rosalie oli vihdoinkin vinkassa, matkalla kohti kisapaikkaa. Maisa oli käynyt sujauttamassa myös Orionin jalkaan kuljetussuojat, sillä yhteistuumin he olivat päättäneet ottaa myös sen mukaan, ja toisen hevosen läsnäolo kopissa oli helpottanut prosessia huomattavasti.

Ison, rotevan hevosen selästä 60 senttimetrin esteet eivät näyttäneet korkeilta. Verryttelyssä ravailtiin jo, Sysse vilkutti Valolle kauempaa ja katosi sitten ihmisvilinään. Valo keräsi ohjat ja napautti pohkeella. Rosalie vyöryi raville sille tyypilliseen hitaaseen tapaan, pian verryteltiin jo laukassa. Tamma tuntui olevan oikeastaan aika hyvin kuulolla, Valo kehui sitä paljon ääneen. Huomioliiviin pukeutunut nainen kävi kasaamassa pienen pystyn verryttelijöitä varten, Valo kailotti “este” aina ennenkuin ohjasi ratsunsa kohti pystyä. Hypyt sujuivat, Rosalie oli oma rauhallinen itsensä. Välillä se höristi korviaan kuunnellen kentältä kuuluvia kuulutuksia, jotka pian jo kuuluttivat Valo Ojanteen sekä Rosalie Liisin valmistautumisvuoroon.

24.3 2018 - Valo Ojanne pohtii ratsunsa hyviä puolia (valmennuksissa Seppeleessä)

Rosalie töksähti pysähdykseen, huokasi raskaasti ja lähti hitaasti hivuttautumaan raville, kun tuikkasin pohkeeni sen kylkiin. Se oli ollut koko valmennuksen ajan hereillä kuin kivi ja yhtä mukava ratsastaa kuin metsästä pyydystetty hirvi. Tunsin kyllä tamman perusluonteen, sen ajatukset olivat aina oman kotikarsinan lämmössä, mutta tänään jopa minusta tuntui, ettei tätä lahnaa saisi mitenkään liikkeelle. Oikeastaan minua turhautti ja hävetti - olin raahannut elukan sekä itseni tänne asti valmentautumaan, uuden ihmisen silmien alle, samaan ryhmään solakoitten puoliveristen kanssa. Ja nyt en saanut tammasta irti pihaustakaan liikettä.

Pysähdyksiä tehtiin seuraavaksi harjoitusravissa, johon Rosalie valuin käynnistä kuin räkä nenästä. Napautin pohkeen taakse muutaman kerran raipalla, ympyrällä vauhti meinasi hidastua. Mutta me ei oltu tultu tänne mokailemaan tai hidastelemaan, vaikka kuinka ärsyttäisi. Tiesin, että tammasta irtoaa liikettä, kunhan sitä vain jaksaa työstää. Keskityin seuraavaan pysähdykseen, Daniel kailotti olemaan nopeampi apujen kanssa. Samaa oltiin kuultu laukannostoissa - tai oikeastaan kaikessa, mitä valmennuksen aikana oli tehty. Nopeammin, säpäkämmin, selkeämmin. Ettei tamma ehdi nukahtaa.

Hengitin ulos, puristin itseni satulaan saaden Rosalien pysähtymään. Pydähdys harjoitusravista tuntui yllättäen paljon helpommalta, eikä liikkeellelähtökään tuottanut samanlaista toivottomuuden tunnetta. Napautin pohkeella, tehostin raipalla.
“Ja heti takaisin liikkeelle, hop hop hop!” Daniel huusi, ja kehaisi heti perään:
“Katsohan, heräsikö se viimein tähän päivään?”
Ratsastin pysähdyksen jälkeen ravia reippaasti eteen, muutaman kerran tehtävää tahkottuamme se alkoikin jo rullaamaan. Ei kaikki ollutkaan niin kamalaa, Rosalie kuitenkin liikkui kohtuullisen ryhdikkäästi, tiesin sen olevan suora ja kuulolla, ja ennenkaikkea tyytyväinen ja rauhallinen. Se nimittäin osasi ujostella varsinkin uusia paikkoja ja hevosia, tänään kaikki oli mennyt nappiin niin kuljetuksen kuin väliaikaiseen lainakarsinaankin asettumisen saralla.

Ravista pysähtyminen oli valttia vielä lopputunnin tervehdysharjoituksissa. Rosalie ei onneksi ole mitään kiemurtelijatyyppiä, yleensä se vain puksuttaa eteenpäin kuin juna, niillä raiteilla, jotka sille on annettu. Niinpä sain olla tarkkana, että käännyimme pituushalkaisijalle oikeasta kohdasta. Daniel sai jopa kehua meitä tasaisista pysähdyksistä oikeaan paikkaan - tehtävää helpotti se, että Rosalie pysähtyi kuin seinään pelkästä ajatuksesta. Kuuliaisesta tammasta sai olla ylpeä siinämielessä, ettei se sinkoillut tai venkuloinut turhia, vaan oikeast kuunteli ratsastajaansa. Danielkin mainitsi sen olevan selkeästi miellyttämisenhaluinen, vaikka hidasliikkeiseksi joskus jääkin. Pysähdykset, kaikenlainen hidas liikkuminen ja varsinkin radalta poistuminen pitkin ohjin ovat täysin lehmänhermoisen hevoseni heiniä.

4.3.2018 - Rosalie ja Maisa vaelluksella Mongoliassa

Aikuisuuden kynnyksellä tasapainotteleva Maisa Ojanne ruinasi isänsä päästämään tämän vaellukselle. Mongoliaan. Isä ei oikeastaan sanonut juuta eikä jaata, kun ei sillä oikein ole ollut tapana puhua, mutta pienen perhekokouksen jälkeen isosiskot näyttivät suunnitelmalle vihreää valoa. Tervemenoa vaan Maisa, jos kerta oikeasti tahdot lähteä niin lähde - opitpahan olemaan.
Rosalie on aika iso. Ja aika hidas. Kotona sen kanssa on maastoiltu paljon, ja sen kunto on kohonnut roimasti sinä aikana, kun se on Loitsulassa asunut. Tamma jaksaa kyllä, puksuttaa menemään kuin juna, turvallisesti ja aina täysin kontrollissa. Sen kanssa suurin haaste on varmasti nopeuden pitäminen, sillä lupsakka isoliikkeinen Rosalie saattaa kuin saattaakin jäädä laiskottelemaan ja mieluiten köpötellä jonon perällä.

Hidasliikkeinen Rosalie lähti Maisan matkaan vaellukselle rauhallisuutensa takia. Oma poni tuskin olisi pärjännyt ekstremeolosuhteissa, mutta pomminvarmaa torinhevostammaa ei maisemien vaihtuminen näyttänyt jännittävän. Uudet tuoksut ja ihmiset toki kiinnostivat tammaa, mutta se tutkaili uutta ympäristöään omaan rauhalliseen tapaansa. Se ehkä jopa innostui uusista hevoskavereista ja niiden tuoksuista, mutta ihan pähkinöiksi tamma meni poroista. Ne kiinnostivat sitä aivan valtavasti, sarvipäitä piti tuijottaa pitkään ja hartaasti, useaan otteeseen.

Rosalie on hyvässä kunnossa, suuresta koostaan huolimatta sen askel ei ala painaa aivan heti. Hidashan se on, sitä ei voi kieltää, mutta eipä ainakaan pingo itseään ihan piippuun. Järkevä tamma hoksaa varmasti itselleen sopivan temmon, ja jaksaa laukata pitkääkin matkaa. Tasainen mutta matkaavoittava askel on sen valttikortti, se on myös ratsastajalle mukava istua. Mäet Rosalie rymysi ylös kummallisin askelin ja vaihtelevin nopeuksin. Sen kanssa on kyllä maastoiltu, mutta mäkitreeni oli sille uusi juttu. Tamma väsähti nopeasti, mutta sitä sai kyllä kehua - olihan se lopuksi tajunnut nostaa selkänsä ja jaksanut puskea mäen ylös asti tasaista kyytiä.

Epätasaisessa maastossa Rosalien tahti hidastui entisestään. Se on melko tarkka, mihin jalkansa asettaa, varsinkin mäkitreenien jäljiltä tamma tuntui olevan tarkkana tasapainostaan. Rosalieta sai kyllä hoputtaa, sillä pikkuhiljaa alkoi vaikuttaa siltä, että se hidastelee ja tuijottelee maata vain huvikseen. Ei niitä juurakoita niin paljon ollut, etteikö tamma olisi voinut ihan vähän reippaampaa kävellä - mutta ehkä se vain tahtoi fiilistellä maisemia.

Rosalie on melkein jopa läheisriippuvainen hevonen, joka tykkää lauman tuomasta turvasta. Se järjestää esimerkiksi tallissa hurjan kiljunnan, jos huomaa jääneensä yksin. Pareittain kulku onnistui hyvin, aluksi tamma huuteli muitten kavereidensa perään, mutta tyytyi sitten edessään kulkevan hevosen seuraan. Lauma se on pienikin lauma, se tuntui ajattelevan.

Seuraa loppukysymys; saitteko tehoviikonlopusta sitä mitä lähditte mukaan hakemaan? Ja Maisa se nyökkäilee kovasti, naama helottaen. Kokemus oli mahtava, ja ihka ensimmäinen oikea reissu ihan itsekseen meni nappiin. Mongolia oli extreme, kaunis ja opettavainen. Rosalie tuntui nauttivan aivan yhtä lailla, sen askel oli hetki hetkeltä varmempi.

Ulkoasusta kiitokset H02877, ulkoasun taustakuva Pattern Cooler

Etusivun kuvat Public Domain, koirakuva Stijn Bokhove (lisenssi), ulkoasun kuva Public Domain

Loitsula on virtuaalitalli I tämä on virtuaalihevonen

©2018 Loitsula - virtuaalitalli - suntuubi.com