Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Hämarik

 

Kuvat © omistaja

Virallinen nimi Hämarik Kutsumanimi Hämä
VH18-093-0005 Rotu, sukupuoli torinhevonen, ori
Väri kimo Syntynyt, ikä 19.09.2017, M Layouts / raitatossu.net/mayflower v
Koulupainotus, HeA Säkäkorkeus 175cm
   
Kasvattaja Sirulanmäki evm Omistaja VRL-14586
Palkittu  

Historiaa & luonteesta

 

Hämä on suuri joka suuntaan - se ei ole vain korkeampaa sorttia, vaan muutenkin olemukseltaan iso. Onneksi Hämä on rauhaisa ja kiltti kaveri. Siitä voi kuitenkin joskus löytää myös sen tulisemman, orimaisemmankin puolen, mutta se on monesti hakemisen takana. Arkena se on kuitenkin tasainen suorittaja, joka ei hätiköi turhia ja tekee mitä pyydetään. Ison hevosen kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei jää jalkoihin. Joidenkin mielestä Hämä saattaa olla hajuton ja mauton tyyppi, mutta ne, jotka Hämään ovat tutustuneet tietävät, että suurella kimolla on myös paljon luonnetta - se vain ei näytä sitä kaikille.

Taluttaessa suuri hevonen liikkuu hitaasti ja kääntyy kuin valtava risteilijä - ottaen oman aikansa ja tilansa. Hoitaessa se on yleensä rauhallinen, eikä välitä ympärillä hyörivistäja pyörivistä ihmisistä lainkaan. Hämän lempparijuttu on kaikenlaiset herkut, ne se keräilee suuhunsa heti ihmisen kämmeneltä. Toinen lempparijuttu ovat rapsutukset, joista ori nauttii ujosti ylähuultaan venyttäen. Liian lähelle tulevista hevosista ärsyyntyy ja saattaa irvistellä päätään nakellen poneille jotka haluaisivat tehdä lähempää tuttavuutta.

Hämää saa ratsastaa alusta asti napakasti, niin sen saa kuulolle ja reippaaksi. Pieni hipsuttelu ei sen kanssa auta, vaan ratsastaa saa voimakkaasti ja suurieleisesti. Hevonen on kuitenkin uskomattoman voimakas eläin, ja tämän orin kanssa ei kannata jäädä toiseksi. Hämällä on suuri, osittain raskas askel, mutta sen vertyessä liikettäkin alkaa löytymään. Laukkaa saa ratsastaa alussa kunnolla eteen, jotta se alkaa pyörimään.  Innostuessaan saattaa nakata päätään ja joskus jopa takamustaan, mutta silloin ratsastajan on vain laitettava perse penkkiin ja ratsastettava rohkeasti eteeen. Yllättävän ketterä hevonen toimii myös esteillä mainiosti. Kun ratatempo löytyy, on Hämän matkaavoittava askel voitokas. Hyppää varmasti, ei koskaan kieltäisi vaan enemmänkin imee esteelle sen nähdessään.

SUKUTAULU

i Vigur tori, km 171cm evm

ii Videvik tori, vkk 162cm evm
ie Hellik tori, m 170cm evm
Härta tori, rtkm 157cm evm ei Haskur tori, rt, 161cm evm
ee Florsike OLD, km 169cm evm

Isä Vigur oli 171cm korkea kimo universaalin linjan torinhevonen, joka oli kotoisin kylästä aivan Tallinnan vierestä. Orin sanottiin olevan isoksi hyvin rauhallinen ja selväpäinen, jolla oli lahjoja moneen lajiin. Vigur oli haastava ratsastaa, josta syystä ori kilpaili hyvin kausittain kun sai oman luottoratsastajansa selkään. Siltä taipuivat niin esteet kuin helpot kouluradatkin, ja ratsukkoa nähtiin jopa muutaman kerran kenttäkisoissa. Rakenteeltaan Vigur oli hyvin korrekti ja palkittiin usein jalostustapahtumissa. Se oli suosittu jalostuksessa saaden tammavieraita jopa Suomesta asti. Jälkeläisilleen ori oli periyttänyt selväpäistä luonnettaan ja osa sen jälkeläisistä on jopa palkittu ratsuina.

Isänisä Videvik oli 162cm korkea voikko torinhevosori, joka edusti raskasta eli vanhaa tyyppiä. Ori oli syntyjään kotoisin Viron maaseudulta tilalta, jossa luotettiin vahvasti vanhoihin perinteisiin ja esimerkiksi osa peltotöistä suoritettiin täysin hevosvoimin. Videvikin sanottiin olevan luonteeltaan hyvin vahvatahtoinen, mutta rauhallinen joka teki mitä pyydettiin. Se toimi koko pitkän ikänsä maataloustöissä eikä hevosella pahemmin ratsastettu ellei laskettu rentoja maastolenkkejä satulatta. Videvik nähtiin aina vuosittain maataloustapahtumissa ja jalostustapahtumissa ori pääsi aina palkinnolle saaden erityisesti kehuja hyvästä luonteestaan. Ori astui koko elämänsä aikana vain kymmenen tammaa, kaikki varsat kahta lukuunottamatta edustivat vanhempaa tyyppiä.

Isänemä Hellik oli harvinainen musta raskaampaa tyyppiä edustava torinhevostamma, joka hyväksyttiin universaaliin linjaan. Tamman kuvailtiin olevan hyvin älykäs ja erinomainen hyppääjä, jolla riitti kapasiteettia jopa 110cm radoille asti. Hellik oli luonteeltaan myös hyvin peloton ja kestävä, joka teki tästä myös erinomaisen kenttähevosen. Se kilpaili aktiivisesti Virossa usean vuosien ajan kenttä- sekä esteratsastuksessa kohtalaisella menestyksellä. Jalostustapahtumissa tamma sai aina hyvät arviot erityisesti rakenteestaan. Helik oli hyvä periyttäjä, joka erityisesti periytti jälkeläisilleen hyppylahjojaan ja rohkeuttaan.

Emä Härta oli vain 157cm korkea rautiaankimo urheilulinjainen torinhevonen, jota kuvailtiin useasti sosiaalisessa mediassa sanoin “Helevatan tamma”. Härta oli luonteeltaan kipakka, mutta tästä huolimatta varmajalkainen ratsu jolla riitti potentiaalia jopa vaativille kouluradoille ja yli metrin esteradoille. Tamma oli syntyjään kotoisin Tallinnasta, josta tamma myytiin neljän vuoden iässä Suomeen. Kaksikolla meni vuosia että yhteistyö saatiin toimimaan, kiukkuisen tamman kanssa kaikki ei aina mennyt miten piti. Vaikka Härtalla oli kieltämättä potentiaalia ja liikettä, oli kisasuorituksen onnistuminen täysin kiinni siitä millä tuulella tamma sattui olemaan. Myöhempinä vuosina tamma varsotettiin kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla käytettiin virolaista oria ja toisella kertaa suomenhevosoria.

Emänisä Haskur oli 161cm korkea hyvin vaalea universaalin linjan torinhevosori, joka oli kotoisin kasvattajalta joka oli tunnettu Virossa ja Suomessa laadukkaasta hevoskasvatuksestaan. Miehen monet kasvatit olivat erityisesti menestyneet esteradoilla eikä ori suinkaan ollut poikkeus. Haskurin vanhemmat oltiin valittu tiukoin kriteerein, sillä mies toivoi tulevasta varsasta itselleen uutta menestyshevosta. Orista kasvoi hyvin selväpäinen ja rauhallisluontoinen hevonen, jota oli miellyttävä ratsastaa. Harmillisesti Haskur jämähti vain 161cm mittoihin, mutta tästä huolimatta siitä löytyi huomattavasti hyppypotentaalia jopa 110cm radoille näyttäen kykynsä jo nuorena. Ratsukkoa nähtiin esteradoilla useamman kauden ajan ja aika ajoittain kaksikon nimi nousi esille hevoslehdissä. Viroon ei ollut pitkään aikaan syntynyt yhtä menestyjää kuin Hasku. Kysyntää oli paljon jalostuksessa ja monet orin jälkeläisistä menestyivät isänsä tavoin esteradoilla.

Emänemä Floriske oli kaunis, 169cm korkea kimo oldenburgtamma, joka oli syntyjään Saksasta mutta myytiin kolmen vuoden iässä Tanskaan ja sitä kautta Suomeen kilparatsastajalle joka oli erityisesti tehnyt uraa kouluratsastajana. Floriske polveutui erinomaisista linjoista, tamman isä oli ympäri maailmaa kilpaillut Grand Prix tason kouluratsu ja emä oli tuottanut ennestään menestyviä kouluratsuja. Luonnollisesti Florisken suhteen suunitelmat olivat suuret, mutta harmillisesti tamman kääntyessä viiden vuoden ikään, joutui tamma autokolaroinnin uhriksi. Kilparatsuksi tammasta ei enään ollut, mutta onneksi Floriskella oli vielä ura siitostammana. Hyväluonteinen Floriske varsoi elämänsä aikana kymmenen jälkeläistä.

Sukuselvityksen kirjoittanut VRL-00096

Jälkeläiset

syntynyt 15.12.2017 t. Loitsulan Rowena e. Rosalie Liisi om. Merrin Talli

 

Saavutukset


31.7.2018 - Ratsuhevosten Laatuarvostelu Quintessential prosentein 52,222% 

Rate My Pony-profiili
Ensiarvostelu 3 Star Prospect pistein 1035

KRJ

 

 

 

 

 

 

MUUT

VMRJ 19.8.2018 Orange Wood 30km 2/5

 

 

HOITO-OHJEET

  • ​Yli -15, sataa tai tuulee päälle harmaa loimi
  • Ratsastusloimea voi myös käyttää kylmällä kelillä
  • Putsit etujalkoihin, pestään ratsastuksen jälkeen!
     
  • Heinät 5-3-3-6
  • Liikutuksen jälkeen ruoka


Varusteet oddpixel,  MWS Boutique, ratsastusloimi ja valkoinen kisahuopa Sokka Luxuries

 

päiväkirja

1.10.2018 - Vieraileva ratsastaja

"Voi hitto…" mutisin itsekseni tajutessani, että olin ajanut ajatuksissani risteyksen ohitse. En tajunnut, miten ihmeessä onnistuin missaamaan oikean risteyksen - ehkä syynä oli radiosta pauhaava poppi joka peitti navigaattorin äänet tai sitten ihan yksinkertaisesti vain se, että samaan aikaan myös meikkasin, söin sämpylää ja join läheiseltä huoltoasemalta napattua kitkerää take away - kahvia, joten siinä ohella taisin keskittyä enemmänkin tiellä pysymiseen, kuin pieniin risteyksiin, joita ohittelin.

U-käännöksen jälkeen löysin vihdoin oikean risteyksen, ja hetken kuluttua saavuinkin jo Loitsulaan. Olin sopinut ohikulkumatkallani, että käyn Loitsulassa pyörähtämässä, ja mahdollisesti pitämässä valmennusta tai ratsastamassa jonkun tallin asukkaista. Tallin pihassa vastassa odotti blondi nainen vierellään liinan päässä noin kerrostalon kokoinen kimo. Olin tottunut isoihin puoliverisiin kotonakin, mutta yleisesti ottaen ne oli siroja ja vain pitkäjalkaisia yksilöitä, enemmänkin siis korkeita kuin isoja. Nousin autosta ja vaihdettiin muutama sananen naisen kanssa, joka esittäytyi Sylviksi. Pian selvisikin, että nainen on itse flunssainen, joten pääsisin itse kiipeämään kimon selkään.

Selvisin - ihme ja kumma - Hämän selkään ilman a-tikkaita. Ilman Sylviä sinne en kyllä olisi päässyt, nainen punttasi minut selkään rutiininomaisin elkein. Annoin Hämän kävellä hetken pitkin ohjin, mutta vaadin sitä alusta asti kävelemään reippaasti. Huomasin heti alusta, ettei Hämä reagoinut mihinkään pieniin apuihin, vaan siltä sai pyytää todella selkeästi ja hieman suurestikin, mitä olin vailla.

Otin ohjat vähitellen käteen, ja aloin tehdä pysähdyksiä. Hidastaminen ei ollut Hämälle mikään ongelma, mutta tuntui, että jokaisen pysähdyksen yhteydessä sen moottori sammui. Halusin, että Hämä lähtee samantien heti ensimmäisestä avusta pysähdyksestä liikkeelle, joka olikin helpommin sanottu kuin tehty. Pysähdysten jälkeen otin jokusen nopean siirtymisen raviin. Siirtymisissä pyrin siihen, että Hämä kuuntelisi koko ajan, milloin täytyy siirtyä raviin ja milloin takaisin käyntiin. Kun tunsin, että Hämä alkaa hieman edetä ilman jatkuvaa puskemista, päätin jatkaa ravissa. Työstin oria ympyrällä ja loivilla pohkeenväistöillä taivutellen sen kroppaa ja notkistaen sitä.

Ravityöskentelyn jälkeen annoin Hämän huilata hetken - se taisi ollakin orin lempihetki. Herättelin oria taas päiväunilta ja otin hieman laukkaa rennolla fiiliksellä ajatellen vain eteen ilman sen kummempia paineita muodosta tai tehtävästä. Hämä alkoi selkeästi heräillä laukan myötä, ja kun tunsin että moottori alkaa toimia ilman jatkuvaa kaasun polkemista, aloin pyytää orilta hieman ponnekkuutta ylöspäinkin. Laukan jälkeen ravissa Hämä alkoi olla jo ihan hyvin etenevä, ja liikekin alkoi laajentua oikein kivaksi.

En tiedä kumpi meistä oli enemmän loppu treenin jälkeen. Annoin Hämälle pitkät ohjat ja yritin tasata oman hengitykseni naamani loistaessa punaisena kuin paloauto. Annoin Hämän Sylville loppukäveltäväksi ja istuin hetkeksi alas. “Olen aina luullut, että tuon tason kilparatsastajilla on hyvä kunto”, Sylvi virnuili. “Joo, taidan päästä omieni kanssa vähän liian helpolla”, naurahdin päätäni pyörittäen.

Kirjoittanut Miivi

30.9.2018 - Valopäivä Orange Woodissa, pukuratsastus

Sylvi ja suurensuuri kimo torinhevonen Hämä olivat pukeutuneet pukukilpailuun ritariksi sekä hänen ratsukseen. Tämä ratsukko taisi olla noin 1200-luvun Euroopasta. Vastikään historiallisesta ratsastuksesta innostuneen Sylvin päällä oli niinsanottu rengashaarniska, johon kuuluu alustakki, rautarenkaista tehty paita sekä huppu ja rinnan päällä lepäävä rautainen rintasuojus. Jalassaan Sylvillä oli ratsastushousut sekä rintasuojukseen mätsäävät reisisuojukset. Ratsastajaa suojasi suuri punertavasta puusta valmistettu, pienin metalliosin koristeltu kilpi, jota Sylvi käsitteli varmoin ottein. Hämän päällä oli punainen caparison, eli ritarin hevosen melkein kokonaan peittävä loimi. Päässä sillä oli pelkistetyt mustat nahkasuitset. Ratsastaja istui tukevasti lampaankarvasatulassa päässään koko komeuden kruunaava teräskypärä visiirillä. Koliseva ja kilisevä, raskaasti varustautunut ratsukko lähinnä käveli ympäri maneesia muiden hevosten kummastellessa tätä historiallista näkyä.

Kirjoittanut omistaja

Tuomari kommentoi: "Näyttävä ritaripuku oli komea kuin mikä, mutta taisi jonkin verran hankaloittaa ratsukon liikkumista. Rämisi myös melkoisen kovaäänisesti! Tähän oli panostettu."
Hyvin kuvailtu puku, joka olisi ollut hienoa nähdä kuvana! 

Kirjoittanut Alexiina C.

30.8.2018 - Champion Cup Seppeleessä

Tehtävänanto; "Tee viiden lauseen tuotos kisapäivästä. Sisällytä tuotokseen jollain tavalla turpakarva ja dippaaminen."

Suorituksen jälkeen hikinen ratsastaja kiikutti niinikään hikiselle hevosellen melassivesiämpäriä. Kimo dippasi koko naamansa ämpäriin ja alkoi hörppiä. Sillä oli aina tapana loiskutella vedet ympäriinsä. Turpakarvaakaan ei jäänyt kastelematta, kun Hämä joi koko ämpärin tyhjäksi kerralla.

19.8.2018 - Matkaratsastuskisoissa Orange Woodissa

Hevosesi kompastuu kiveen! Hämän jalka oli ok, vaikka kivi pyörähtikin ikävästi kavion alla. Tätä pitää katsoa vielä myöhemmin taukopaikalla, mietin, mutta juuri nyt jalka näytti päällisin puolin olevan kunnossa ja Hämä varasi sen päälle painoa normaalisti. 
Vaikka hevonen onkin säkäkorkeudeltaan melkein meikäläisen pituinen, on sen kanssa onneksi harjoiteltu selkään kipuamista hankalissakin paikoissa kotimaastossa. Hämä tönötti paikallaan tasaisimmassa kohdassa jonka löysin, ja suurta kiveä apuna käyttäen heittäydyin hevosen selkään. Kaikkia raajoja huitoen räpiköin itseni takaisin satulaan istuma-asentoon.
 
Mitä sitten tapahtuu? Laukkapätkän jälkeen ravattiin hetki, jonka jälkeen pyysin Hämää siirtymään käyntiin. käyntiä jatkuikin pitkään, maasto ei antanut periksi nopeammalle askellajille, ja polut olivat paikoitellen hankalakulkuisia jopa käynnissä. Olin heilunut Hämän selässä hyvän tovin pelkässä käynnissä, ja laukan jälkeen se tuntui mahdottoman hitaalta, tylsältä ja puuduttavalta. Lähinnä tuolta viimeiseltä, sillä huomasin yhtäkkiä etten oikeastaan tuntenut takamustani laisinkaan. Kokeilin sitä käsilläni, samalla ympärilleni vilkuillen nauravien kilpakumppaneiden varalta. Hämä käppäili eteenpäin rennosti, kun minä aloin venyttelemään sen selässä jotta paikat hieman vetreytyisivät. Nousin jalustimille ja suoristin jalkani sivuille, tein kiertäviä liikkeitä ja pyörittelin myös päätäni. Venyttelyhetki tuli tarpeeseen, sen jälkeen veri tuntui taas kiertävän kropassa - myös takamuksessa!
 
Jotain yllättävää, mihin et osannut varautua, tapahtuu loppusuoralla: Ohitsemme karauttaa kiitolaukkaa puolet Hämää pienempi poni, joka saa minunkin hevoseni kirimään tahtia. Itse en jaksaisi istua satulassa harjoitusravissa, mutta en kyllä keventääkkään ja vielä vähemmän jaksaisin seisoa kevyessä istunnassa jalustimilla, joten hytkyn selässä huolettoman raukeana.
 
(Lyhennelmä lomakevastauksen tuotoksista) Kirjoittanut omistaja

16.08.2018 - Champion Cup Seppeleessä

Tehtävänanto; "Kirjoita haiku liittyen kisapäivään"

Askel painava
Täi tervassa tarpoisi
Nopeamminkin

30.07.2018 - Loitsulan laidunkauden päätösmaasto

Oona oli mukana maastoreissulla lainaratsu Hämarikin kanssa. Hämälle maastot olivat tuttuja, ja ratsastaja sai ihailla niitä suuren orin selässä rauhallisin mielin, sillä se tunsi reitit. Kaksikko katsoi rannalla kun muut polskivat Harmiojärvessä, Hämä nappasi suuhunsa muutaman rannalla kasvavan mehevän kukan ja nautti niistä pitäen kavionsa kuivina. Matkan varrella eteen tupsahtaneet shettikset tuntuivat hieman stressaavan sitä, se korskui ja steppaili. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi, ja matka jatkui kohti Metsälammin tilaa. Siellä Oona ja Hämä lähtivät revittelemään laitumille, ja Hämän kuuluisa orimainen puoli kuoriutui esiin. Suuri hevonen meinasi kuumua, se otti suuria laukkapyrähdyksiä. Onneksi Hämä ei ole kauhean nopea liikkeissään, vaan sen kiihdyttelyt tapahtuvat ikäänkuin hidastetussa filimissä! Toinen ihmeellinen otus joka reissun aikana tavattiin, oli ylämaankarjanauta Mötkylä, mutta siitä Hämä harppoi ohi esittäen ettei edes huomannut koko eläintä. Oonan reissu lainaratsun selässä oli ilmeisesti ollut vaikuttava, vaikka ori olikin yllättänyt voimakkuudellaan.

Kirjoittanut omistaja

14.07.2018 - Valmennuksissa La Maison de Montanassa

Hitaasti ja tasaisella tahdilla tämä ratusukko oli mukana valmennuksessa. Kun muut tekivät jo antamiani ekstratehtäviä, ori ja sen ratsastaja Sylvi tekivät nätisti perustehtävää. Loppuvalmennuksesta tähänkin pariin onneksi saatiin vähän vauhtia, taisi Hämäkin innostua vähän porukassa kokeilemaan jotain villimpää. Neuvoksi tulevaisuuteen: rikkokaa hieman rajoja ja kokeilkaa kaikenlaista!

Kirjoittanut Lea M.

27.06.2018 - Seurakisat Seppeleessä

Sylvi meni Hämällä Helpon Aan ihan testimielessä. Kaksikko oli ensimmäisiä kertoja yhdessä ruudussa, mutta treeniä oli puurrettu kotona uskollisesti, jopa niin kauan että se oli alkanut maistua pakkopullalta. Tai oikeastaan pakkopulla on vähän liian kiva ilmaisu, Sylvi käyttäisi varmaan sanaa pettuleipä.
Luokan rata oli tuttu ja tuomarina Henry Sääri, jostain kaverin kaverin kaverin kautta tuttu mies, josta Sylvi oli kyllä kuullut. Paljon, vähän pelottavaakin. Kyseessä olivat kuitenkin rennot seurakisat, ja tuomarin huulilla lempeä hymy ja kupliva puhe. Sylvi ja Hämä paukaisivat prosenteillaan hienosti yli tavoitellun kuudenkympin, sijoittuen neljänsiksi seitsemästä osallistujasta. Sanallisen arvionsa kanssa Sääri kuitenkin antoi suoraakin palautetta, mutta siitä ratsuaan kisakamppeista purkava Sylvi oli vain innoissaan. Paperiin oli kirjoitettu tarkalla käsialalla seuraavasti:
"Kulkee melko matalana, takajalat saisivat olla paremmin alla. Kuuliainen ja ratsastajan avut siistit ja rutinoituneet."
Hämän alitempoa voivoteltuaan Sylvi ei kuitenkaan jäänyt harmittelemaan liikaa, kommenttihan oli ihan positiivinen. Tai ainakin melkein, mutta naisen mieleen se selkeästi oli ollut. Oli treenattu ja ratsastus oli kovin rutinoitunutta, Hämä ei sekoillut mitään ja suoritus oli kaikenkaikkiaan siisti.
“Hyvä saada palautetta, ei hitsi, me halutaan Säären valmennuksiin kyllä joskus… Missähän tuo pitää, ootappa mun pitää käydä etsimässä se jos se ehtisi vaihtaa pari sanaa...” nainen intoili ja samassa pölähtikin jo pois tallista. Maisa keräili tottuneesti Hämän tyhjentämän melassiämpärin autoon ja istuskeli odottamaan isosiskoaan, jota ei muuten varmasti kuuluisi hetkeen takaisin.

Kirjoittanut omistaja, tuomarin kommentti © Anne

15.06.2018 - Skill at Arms-tunnilla Zenissä

Suuri, kimo ori otti niin lungisti koko tunnin että Iivarin piti vaivihkaa tarkistaa, roikkuiko hevosen koipivälissä mitä — miksei hänen orinsa voineet ottaa oppia tästä rauhallisesta, kiltistä jätistä! Nyt kaikki riviin katsomaan miten herrasmiehet käyttäytyy! Sylvi kyllä kertoi että Hämästä löytyi kyllä se äijäpuolikin, mutta sitä oli vaikea uskoa katsellessa tunnin suorituksia: kimo ei kertaakaan tuntunut noteeraavan muiden hevosten läsnäoloa, eikä antanut edes omaa showtaan pitävän teiniorhin häiritä työskentelyään. Sylvi pystyi hyvin keskittymään oman ratsastuksen ajatteluun ja aseiden käsittelyyn, ja varsinkin peitsen kanssa hänestä kehkeytyi lopputuntia kohden jo varsin näppärä. 

Aluksi Hämä oli kuin suuri laiva, joka kiihtyi ja ohjautui hitaasti. Kaaret venähtivät ja linjoista tuli hyvin suuria, mutta hiljalleen ori alkoi notkistumaan ja ottamaan itseään enemmän ryhtiin. Näin suurta ratsua oli hankala ratsastaa takaa eteen ilman barokkiverta, mutta Sylvi pysyi sinnikkäänä ja vaikka illalla hänen vatsalihaksensa olivatkin varmasti jo kypsää nuudelia, niin tulos oli sen arvoinen: lopputunnista oli suorastaan lumoavaa katsella jättimäisen orin leijailevan niin kevyen näköisenä lyhyttä laukkaa. 

Klassisen ratsastuksen valmennuksista olisi varmasti ratsukolle hyötyä, sillä aluksi hieman etupainoisen oloinen Hämä muuttui aivan toiseksi hevoseksi kun kaiken lähtökohta oli takapään moottori, jonka avulla myös niska saatiin kivasti korkeimmaksi ja ryhti kasaan ilman että ohjista piti kertaakaan lähteä ottamaan taaksepäin. Vaikka linjat olivat vielä varsin suuria, pysyi Hämä niissä kuitenkin jatkuvasti oikein asettuneena, tasaisessa temmossa ja tasapainossa. Kun ratsastus tuntui kevyeltä yhdellä kädellä ja aseita heilutellen, niin kuvitelkaapa kuinka helppoa tavan kouluratsastuksesta tulisi hevosen tuntuessa tältä!

Kirjoittanut Pölhö

 

Ulkoasusta kiitokset H02877, ulkoasun taustakuva Pattern Cooler

Ulkoasun kuvat Public Domain, hevosten kuvaajat hevosen sivulla

Loitsula on virtuaalitalli I Tämä on virtuaalihevonen

©2018 Loitsula - virtuaalitalli - suntuubi.com