Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Kuurtolan Lemontini Sour

Kuvat © VRL-00884

Virallinen nimi Kuurtolan Lemontini Sour Kutsumanimi Tintti
VH18-031-0327 Rotu, sukupuoli suomalainen puoliverinen, tamma
Väri kimo Syntynyt, ikä 19.01.2018 M Layouts / raitatossu.net/mayflower
Koulutustaso HeA, re 140cm Säkäkorkeus 160cm
   
Kasvattaja Kuurtola Omistaja VRL-14586
 
"Puoliveriset on ihan kauheita, sellaisia honkkeleita pitkäjalkoja ja kaikki ihan hirveitä kuumakalleja" kirosii Ylva vielä kuukausi ennen Tintin ostoa, niinkuin oli kironnut suurimman osan elämästään. Into esteille oli kuitenkin palaamassa, ja vaikka nainen niin kovasti ponista haaveilikin, ei mistään tuntunut löytyvän tarpeeksi isoa, juuri oikeanlaista tammaa. Tammaa, sillä siitä nainen ei aikonut joustaa pätkän vertaa - jätkien kanssa hän ei meinannut alkaa millekkään. Sen yhden kerran, kun Sylvi kehtasi näyttää siskolleen puoliverisen kuvaa, mikähän zangersheide se olikaan, tuhahti Ylva niin että naapuritkin varmaan kuulivat, eikä viikkoon vilkaissutkaan siskonsa lähettämiä linkkejä myynti-ilmoituksiin. Kunnes sitten itse, aivan itse avasi ilmoituksen kahdeksanvuotiaasta estetammasta, koska otsikossa ei mainittu rotua. Se oli puoliverinen, suomalainen sellainen. Jostain syystä hän soitti kasvattajalle, jostain syystä hän oli seuraavana aamuna jo lähdössä katsomaan hevosta. Myöhemmin Ylva on sanonut, että no kun se näytti ihan ponilta niissä kuvissa. Mutta niin raha vaihtoi omistajaa ja Loitsulaan muutti ihka oikea suomalainen puoliverinen, Tintti.

Kuurtolan Lemontini Sour, hienosta suvusta siunaantunut tamma hienolla nimellä. Tintiksi sitä sanotaan, se sopii hassun hevosen ulkomuotoon paremmin. Tamma ei tosiaan ole mikään sporttimallin kiiltelevä kisaratsu - oikeastaan se on pihatonnurkassa mutaisena viihtyvä, isokorvainen ja usein omiin jalkoihinsa sotkeutuva tamma, joka ääntää joskus kuin aasi.
Tintti on hyväsydäminen, rakastettava ja hölmö tamma, joka nauttii ihmisen seurasta - ja jonka seurasta voi nauttia samalla tavalla kuin hyvän ystävän kanssa olemisesta. Toisaalta se on myös mahdottoman utelias ja pirteä, täynnä energiaa ja satunnaisia jekkujakin. Tosin eihän Tintti mitään piruutta tahallaan tee, joskus se vain sattuu tuhoamaan satulahuovan ihan täysin vahingossa. Tarhassa leikkii kumisaappaalla jota nakkelee ilmaan hampaillaan, koska muuten räpeltää auki niin kavereiden loimet ja portin haan. Tintillä on rento ote elämään, eikä se murehdi turhasta. Hoitaessa tykkää seurailla hoitajan toimia, hamuta taskuja ja pökkiä päällään. Usein myös haluaisi rapsuttaa kutisevaa otsaansa ihmistä vasten. Jostain syystä Tintti ei oikeastaan osaa hirnua, se ääntelee kaikin muin tavoin ja herättää kummastusta uusissa tuttavuuksissa.

Hieman töppöjalkainen tamma liikkuu kuin se kävelisi muotinäytöksen catwalkilla. Se harppoo hieman kummallisen pitkin ja korkein askelin keikkuen kovasti puolelta toiselle aiheuttaen nauruntyrskähdyksiä niissä, jotka näkevät sen ensimmäistä kertaa. Ratsastettavuudeltaan se on hieman kimurantti, vaatii paljon tutustelua ja totuttelua jotta Tintin mielenmaisemaa oppii ymmärtämään ja oikeat napit löytyvät. Tamma liikkuu eteenpäin omalla moottorilla, ja on mukavasti tuntumalla heti alkuun, pyrkii mielellään eteen ja alas. Töitä hyvän liikkeen ja muodon eteen on kuitenkin tehtävä, että Tintti todellakin liikkuu oikein ja pysyykin tasaisena. Herkkä suusta, ei kestä kiskomista tai yhtään yllättävää nykäisyä, mutta toisaalta kaipaa napakkaa tuntumaa niin, että ohjan päässä oikeasti on hevosta. Jos jää edestä tyhjäksi, hevonen katoaa avuilta kokonaan ja yleensä vain nostaa päätään ja pyörittelee korviaan.

Vaikka Tintti ei tosiaan ole se kouluratojen ihmelapsi, ovat sen hyppytekniikka ja estehermot aivan omaa luokkaansa. Lyhytjalkainen, usein kaula pitkällä viipottava tamma kummastuttaa estekilpailujen verryttelyalueella, mutta hypätessä siitä kuoriutuu varma, turvallinen suorittaja. Ei kuumu, lämpeää juuri sopivasti niin, että laukkaan tulee hieman lisäpotkua. Hyppää melko pitkänomaisin loikin mutta on aina tarkkana takajaloistaan, nostaa ne hauskasti alleen jos tarve vaatii vielä pientä pikkuponnistusta puomin pysyäkseen kannattimillaan. Joskus saattaa hermostua ratsastajan liiasta säätämisestä tai tasapainon menettämisestä, silloin nakkaa päätään ja huiuskauttaa hännällään. Tarkka tamma voi harmistua myös puomien tiputtamisesta, silloinkin häntä saattaa sivaltaa ilmaa kovastikin. Ei kuitenkaan ala tekemään turhia loikkia tai pukkeja missään tilanteessa, järkevä kun on. Matkaavoittava laukka ja rento asenne ovat Tintin valttikortit, vaikka esteet sen kanssa ovat reilusti yli metrisiä, ei tamma tee niistä sen isompaa numeroa.

sukutaulu

Witzelsucht At
HANN, prn 160cm
ii Windhoek Aeris
HANN, rn 169cm ERJ-I
iii Wiseau
HANN, rn 170cm
iie Deadwood ERJ-I
HANN, rt 1602cm
ie Sevilla At
HANN, mrn 168cm ERJ-I
iei Space Monkey ERJ-I YLA2
HANN, prn 170cm 
iee Nadesha ERJ-I YLA2
HANN, km 168cm
e Lemonade Lip Joy
FWB, rnkm 160cm
ei Cactus Slice Kern
KWPN rnkm 164cm ERJ-I
eii Colossal ERJ-II KWPN-II
KWPN km, 165cm
eie Banana Skin Up ERJ-II KWPN-II YLA3
KWPN, rn 163cm
ee Kjöst Jalinda
BWP, rnkm 163cm
eei Get Blown Up
BWP, km 162cm
eee Bazoon Lies
BWP, rn 160cm
 

Saavutukset

29.9.2018 RHLA Superior Grade prosentein 78,333%

31.10.2018 - RHLA Halloween Special Vuoden Noita

 

Esteratsastusjaos

   
   

Villit kilpailut ja näyttelyt

28.10.2018 Längelmäen ratsastuskoulu 130cm 01/02
 
15.9.2018 Hopeavaara Ruska Match Show, hevoset PUN1
25.9.2018 Hunajakumpu Söpikset, hevostammat 8/12
   

Hoito-ohje

  • Hoidettaessa tykkää olla irti
  • Ovi tarkasti kiinni
     
  • Alle -5 astetta ja sataa tai tuulee, värikäs toppa
  • Tallitoppa yöksi kun ulkona alle -15 astetta
     
  • Heinät 3-4-2-6

Varusteet oddpixelEquestrian PRO ja MWS Boutique

Päiväkirja

31.10.2018 - Tuotos RHLA Halloweentilaisuuteen, teemana "Halloweenbileet"

“Hyvää yötä hepat!” kuului iltatallintekijän hyvänyönkailotus tallin ovelta, kun kaikki yönsä sisällä viettävät hevoset oli pyöräytetty karsinoihinsa ja niiden turpien eteen oli viskattu tarkkaan punnitut heinäkilot ja satunnaiset herkkupalat. Kimo puoliveritamma Tintti himmaili karsinassaan ja tuoksutteli alkavaa yötä, kun tallin valot napsahtivat pois ja ovi pamahti kiinni. Tintti koetti syödä, mutta sen olo oli levoton. Se kuulosteli, viereisessä karsinassa heiniään rauhallisesti rouskutti tamman paras kaveri Megan. Siinä missä Tintti pyöriskeli karsinassaan samalla heiniään puolivahingossa levitellen, Meganilla ei kuulostanut olevan huolen häivää. Tässä yössä oli jotain erityistä, Tintti ei malttanut asettua millään aloilleen. Se kuulosteli tuulta, sateen vaimeaa ropinaa ja jotain kummallista voimistuvaa rapinaa satulahuoneesta. Tosiaan, mikä ihme siellä rapisi? Tintti hörähti vaimeasti kiinnittääkseen toisten hevosten huomion. Pian kaikki neljä hevosta olivat keskeyttäneet heinänsyönnin, ja tuijottivat satulahuoneen ovelle. Oli hiirenhiljaista, rapina lakkasi hetkeksi. Kunnes yhtäkkiä se alkoi voimakkaampana kuin aikaisemmin, joku tai jokin pyrki ulos satulahuoneesta! Tallin asukkaat villiintyivät, Tintti kolisteli karsinansa kaltereita turvallaan ja Megan polki jalkaa niin, että tanner tömisi. Taisipa joku potkaista seinääkin, ja alkoi hirveä hirnunta. Samassa valot lävähtivät päälle:

“Mitkä hemmetin halloweenbileet teillä täällä on??” karjaisi Maisa, joka ei ollut iltatallista lähdettyään vielä edes kotiovelle, kun oli kuullut hevosten mekastuksen tallista. Tuli hiirenhiljaista, poliisi oli saapunut bileisiin.

“Ootte alle viis minuutta keskenänne ja heti on kekkerit pystyssä…” tyttö mutisi ja kävi kiertämässä karsinoiden ovelta ovelle. Kaikki näyttivät olevan kunnossa, kunnes satulahuoneen ovella rapisi taas. Tintti hörähti epäluuloisesti, kun Maisa marssi ovelle ja kiskaisi sen auki. Jos oikein tarkasti katsoi, hevosen silmin, ovenraosta ulos singahti tumma häilyvä varjo, joka kahisi mennessään. Se sujahti Maisan kumppareiden välistä ja vilahti ulos raolleen jääneestä ulko-ovesta. Maisakin näytti hieman kummastuneelta, hän oli selkeästi odottanut satulahuoneesta ulos pinkovaa Muusa-kissaa - mutta ei ollut nähnyt mitään. Hevoset taasen tapittivat kaikki ulko-ovelle, mutta olivat hiljaa. Maisa kiiruhti sammuttamaan valoja, huikkasi äkkiä uudet hyvät yöt ja pinkoi täyttä juoksua koko matkan tallista kotiovelle. Hevoset kuulostelivat, rapina oli loppunut ja tallissa oli taas rauha. Tinttikin malttoi nyt rauhoittua, se laski turpansa heinäkasaan ja löysi sieltä iltapalaherkun, syksyn kirpeän omenan.

30.9.2018 - Yömaastossa Orange Woodissa

Retkeltä odotan ehdottomasti eniten sen kiehtovia maisemia, sen yöllistä ajankohtaa ja jännittäviä juttuja. Tintti vaikuttaa tuttuun tapaansa niin pirun innostuneelta kaikesta. Sitä vähän kummastuttaa lähteä reissuun yöaikaan, kun muut ovat jo syömässä iltaheiniään. Kirpeä ilma ja ympärillä vallitseva pimeys saavat sen pysymään valppaana koko retken ajan.
Tinttiä yön tummuus hermostutti alkuun, mutta se rauhoittui siihen totuttuaan. Minun selkäpiitäni alkoi karmia vasta siinä vaiheessa, kun joku heitti vitsillä, että entä jos joku tai jokin seuraakin meitä pimeässä metsässä. Karistin ajatuksen mielestäni nopeasti.
Parhaiten reissulta mieleen jäi vallitseva pimeys, yö, ilma, fiilis. Kotona kesä on ollut valoisa, ja valoa riittää vielä syksyllekkin. Kanadassa yön pimeys tuntui aivan erilaiselta, kaikki äänet olivat uusia ja paikallisista yöeläimistä en tiennyt mitään retkelle lähtiessäni. Nyt on kuitenkin Kanadan yöelämäänkin tutustuttu niinkuin hevosihmiset konsanaan.

31.8.2018 - Esteratsastusjaoksen CUP, tarinaluokka

Tintti allani tuntui rauhalliselta, kun lompsimme verryttelyyn. Minä horjuin hevoseni selässä, venkslasin vielä jotain jalustimien kanssa, en meinannut saada niistä sopivan pituisia sitten millään. Tamma huokasi syvään ja seisoi kuuliaisesti keskellä maneesia minun horjahdellessa sen selässä. En tiedä siitä, mutta minun kesälomavaihteeni nitkutteli vielä sitkeästi päällä - olin muutama vuosi sitten vaihtanut estehommista melkein kokonaan vapaalle, ja vaikka nyt olinkin tainnut saada iskettyä vaihteen silmään, tuntui cup-kilpailuhin osallistumien siltä, kuin koittaisi kiihdyttää moottoritielle viitosvaihteella. Tintti oli minulle hevosena uudehko tuttavuus, ja tämä oli yksi ensimmäisistä isommista kisoistamme. Treeneissä se oli vaikuttanut mukavalta, säpäkältä mutta kuuliaiselta, sellaiselta, joka ei tee omia päätöksiä vaan mielummin odottaa kuunnellen ratsastajaa. Mutta mitä järkeä minua oli kuunnella? Painoin kaasua liian hennosti ja usein unohdin käsijarrun päälle. Onko mitään järkeä lähteä edes yrittämään, kun tuntuu, että minulta pitäisi evätä ajokortti kokonaan? Kun olin saanut psyykattua itseni loistavaan sataprosenttisen negatiiviseen ajatusmaailmaan, oli verryttely jo ohi ja radalle kuulutettiin Ylva hevosellaan Kuurtolan Lemontini Sour. Tintti, mietin. Hieno Tintti, hevonen, jonka kaltaista en varmaan edes ansaitsisi. Vilkasin katsomossa istuvaa siskoani epätoivoinen katse silmissäni ennekuin poistuimme maneesin ovista ulkokentälle.

Fiilikset suorituksen jälkeen olivat hieman toiveikkaamat kuin ne, joilla radalle oli lähdetty. Tintti tiesi radalla, mitä oltiin tekemässä. Se ei jäänyt odottamaan liikaa, ja kun minä nykäisin oman käsijarruni pois päältä, saatiin uusi vaihde silmään. Radan uusintaosuuteen otettiin pientä kickdownia, sinkosimme uusintaan aivan kuin pienemmän vaihteen kautta korkeilla kierroksilla kiihdyttäen. Vaikkei kaikki aivan tuntunut siltä kuin piti ja muutama lähestyminen jätti paremmalle varaa, olin säpäkän loppuverkan jälkeen Tintin selästä alas rojauttaessani iloinen ja helpottunut. Tamma sai kehuja siskolta ja minulta, pikkusysteri kävi hoitamassa sille sapuskaa turvan eteen. Onneksi meillä on niin pirun hyvä tiimi!

Ulkoasusta kiitokset H02877, ulkoasun taustakuva Pattern Cooler

Ulkoasun kuvat Public Domain, hevosten kuvaajat hevosen sivulla

Loitsula on virtuaalitalli I Tämä on virtuaalihevonen

©2018 Loitsula - virtuaalitalli - suntuubi.com